Yhtä juhlaa

Meidän perheessä ja lähipiirissämme juhlimiset keskittyvät aina loppusyksylle tai loppukeväälle. Minun syntymäpäiviäni, isänpäivää ja joulua vietetään aina vuoden pimeimpään aikaan, kun taas vanhempieni, poikamme, parhaan ystäväni ja mieheni syntymäpäivien lisäksi vuoden valoisampaan aikaan juhlitaan myös pääsiäistä, vappua ja äitienpäivää (valmistujaisia ja rippijuhlia) sekä hääpäiväämme. Huhhuh, mitäs juhlia sitä nyt enää noiden jälkeen jäljelle jääkään… Juhlia on siis melko tasaiseen tahtiin melkein joka viikonloppu maaliskuusta Juhannukseen ja lokakuun lopusta Jouluun!

Ei sillä ettenkö nauttisi juhlista ja juhlimisesta, mutta käyhän tuo vähän kunnon päälle ja ehkä hieman lompakollekin, hups. Yleensä kun tykkään kovasti leipoa ja muutenkin auttaa juhlien järjestelyissä olivat sitten kyseessä omat juhlani tai ei. Tietysti joskus on aivan ihana vain istua ja nautiskella juhlista ihan vieraankin näkökulmasta.

Tulevana viikonloppuna juhlimme sekä mieheni syntymäpäiviä, että äitienpäivää. Lauantain juhlinta on siis minun vastuullani ja sunnuntain mieheni… Vähän kyllä jännittää, että muistaako mies koko äitienpäivää! Itse kyllä todellakin muistan, varsinkin jos se kukkakimppu ja aamukahvi jää saamatta (vink vink)!

Poikamme muisti päiväkodin hoitajien ansiosta tuskin pettää, sillä jo eilen kun hain poikaamme hoidosta, hän ensimmäiseksi ilmoitti minulle, että ”hänellä on salaisuus”… Saa nähdä malttaako hän pitää salaisuutta sunnuntaihin asti, mutta ehkä isänsä avustuksella se voisi onnistuakin.

Miehelleni en ole sen suurempia toivomuksia tosiaan äitienpäivälahjan suhteen esittänyt kuin jo perinteeksi muodostuneen runsaan aamiaisen kahveineen ja kukkakimppuineen. Mielestäni äitienpäivä ei ole niin suuri juhlapäivä (vaikka tosi tärkeä onkin!), kuten vaikkapa esimerkiksi syntymäpäivä, joulu tai hääpäivä. Silloin siis isot grand-gesture-lahjatkaan eivät ole tarpeen, muistaminen riittää!

Koska kuitenkin synttärit ovat mielestäni tärkeä päivä sankarilleen, olenkin hieman pulassa tänä vuonna mieheni lahjan suhteen… Olen jo yhden/kaksi pientä asiaa/hänen toivomustaan hankkinut, mutta olisi kiva päästä yllättämään mies edes jotenkin syntymäpäivänsä kunniaksi! Siispä ajatushautomo käy kuumana ja deadline alkaa häämöttää… Mitä ostaa miehelle, joka on maailman huonoin toivomaan mitään lahjoja (jos toiveiksi ei lasketa Ferraria, purjevenettä tai lomamatkaa)?

Miten sinä aiot muistaa äitiäsi tulevana viikonloppuna? Entä onko sinulla joku läheinen, kenelle on aina hirmu vaikea keksiä sopivia lahjoja?

Postauksen kuvituksena tällä kertaa herkkupöytäkuva siskoni valmistujaisista sekä ystävilleni järjestämiltä teekutsuilta. Molemmissa pöydistä löytyy tarjottavan juhlavieraiden suosikkia, nimittäin leipomaani saaristolaisvoileipäkakkua. Lupaan, että tänäkin kesänä kyseistä kakkua tulen tarjoilemaan taas juhlissani! 😉

Huomenna olisi viimeinen työpäivä tiedossa nykyisessä hommassa, hirmukivaa on ollut, mutta kyllä sitä vaan raskaana ollessa mieluummin gradua vääntäisi kuin ramppaisi työssä, joka on rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ilolla siis nautin taas opiskelijan statuksesta loppukevään ja kesän! <3

Rentoa torstai-iltaa,
xx María