Olen siis kehittänyt itselleni iltaan uuden rutiinin, lukemisen. Tai siis ottanut vanhan rutiinini takaisin. Viikonloppuisin aina pohdin hetken, että pitäisikö välillä katsoa jokin elokuva, mutta oikeastaan minun ei edes tee mieli avata televisiota. Uneni häiriintyy vähemmän, kun en katsele ruutua pitkään iltaan.
Kirjat ovat aina olleet minulle yksi keino kokea ja tuntea asioita, joita en ole voinut tai ehtinyt vielä itse kokea ja tuntea. Minun mielestäni kirjat ja lukeminen kehittävät ymmärrystä ja tietoisuutta elämistä, jotka olisivat meille muuten vieraita. Ne kehittävät parhaimmillaan myös empatiakykyä. Esimerkkejä tällaisista kirjoista ovat esimerkiksi juuri Moyesin kirjat ja Khaled Hosseinin kirjat (Leijapoika, Tuhat loistavaa aurinkoa ja niin edelleen).
I am part of everything that I have read. – Theodore Roosevelt
Viimeisen kahden viikon aikana olen saanut päätökseen Jojo Moyesin kirjat Kerro minulle jotain hyvää ja Jos olisit tässä. Ja kuten monet muut ne lukeneet, olen aivan koukussa kirjailijaan, hänen kirjoihinsa ja kirjan hahmoihin! Kun en ole lukemassa niitä, ajattelen niissä tapahtuvia asioita ja koettuja tunteita.
Viime kesä kului minulla pitkästä aikaa romaanien parissa. Pidin taukoa gradun kirjoittamisesta ja rauhoitin iltani lukemalla tarinoita muista maista ja aikakausista. Olin unohtanut, miten helposti kirjatkin koukuttavat parhaimmillaan. Paremmin jopa kuin TV-sarjat, vaikka niistäkin pidän.
Books give soul to the universe, wings to the mind, flight to the imagination and life to everything. – Plato
Lukemisen pohtiminen saa minut tajuamaan, miten luksusta lukutaito onkaan! Väittäisin, että ilman lukemiani satoja kirjoja olisin montaa kokemusta ja tuntemusta köyhempi. Toinen minulle lukemiseen liittyvä luksus on kirjoja notkuvat kirjohyllyt. Rakastan viettää aikaa kirjastojen hyllyillä silittelemässä kirjojen takakansia ja haistelemassa vanhojen kirjojen tuoksua, välillä poimien kiinnostavia kirjoja käteeni ja uppoutuen niiden takakansiin ja prologeihin ja samalla unohtaen ajantajun kokonaan.
Myös oma kirjahyllyni on minulle kovin rakas. Vaikka osa kirjoistani on luettu kymmeniä kertoja ja osa kirjoista on säilynyt monien vuosien ajan, en uskaltaisi antaa niitä eteenpäin. Minun kirjahyllyni kertoo minusta ihmisenä paremmin kuin mikään muu. Sitä kautta pääsee mukaan siihen maailmaan, joka minua vetää eniten puoleensa ja saa tietää, mitkä asiat ovat minulle merkityksellisiä ja arvokkaita. Toki nykyään kirjahyllyistäni löytyy myös mieheni kirjat, jotka onneksi ovat melko yhteensopivia omien kirjojeni kanssa.
Books are my friends, my companions. They make me laugh and cry and find meaning of life. – Christopher Paolini
Kirjoja lukevat ihmiset ovat mielestäni hurjan mielenkiintoisia. Enkä tarkoita nyt korkeakoulutettuja maisteri-tohtoreita, vaan mielestäni kenen tahansa kirjoja lukevan on pohjimmiltaan oltava hyvä tyyppi. Tai sitten tielleni on osunut hyvällä tuurilla muutenkin kiinnostavia ihmisiä! Ei haittaa, vaikka ei olisi sattunut lukemaan kanssani samoja opuksia, se ei yksityiskohtana merkitse minulle juuri mitään. En yleensäkään keskustele juuri yksittäisten kirjojen sisällöstä, vaan tykkään enemminkin pohtia suurempia teemoja, joita lukemani kirjat sivuavat. Niistä on mukavaa jutella sellaisen kanssa, joka ymmärtää ja on myöskin kiinnostunut samoista asioista.
Näistä pohdinnoista voisi päätellä, että lukeminen vie minulta niin vähän ja antaa minulle todella paljon. Pidätkö sinä kirjojen lukemisesta? Minkä kirjan sinä olet lukenut viimeksi? Entä kuinka kauan siitä on?
Ihanan syksyistä keskiviikkoa!
#nouwfinland #nouwblogger #nouwblog #nouwinspiration
0 Comments
Pitäisikin taas alkaa lukea, en ole aikoihin lukenut muuta, kuin lapsille satuja🙈
Suosittelen! Aloita vaikka jostain hömpästä ensiksi! Vaikka eipä ne lasten kirjatkaan aina niin yksioikoisia ole… Esimerkiksi Muumi-kirjat tarjoaa hyviä oivalluksia aikuisillekin! 😉