Beneath,  Well-being

Reduktioplastia eli rintojenpienennysleikkaus

Kuten osa teistä lukijoistani jo tietää, vietin viime viikonlopun Jorvin sairaalassa. Lupasin, että kertoisin teille blogissani tarkemmin miksi olin siellä. Minulle tehtiin perjantaina reduktioplastia, joka on toiselta nimeltään rintojenpienennysleikkaus.
Vuosi sitten hakeuduin tähän prosessiin mukaan, mutta oikeastaan tarina jonka takia päädyin tähän leikkauseen alkaa jo lapsuudestani.
Ne, jotka ovat seuraanneet blogiani pidempään, muistavat ehkä artikkelin, jossa kerroin kärsineeni kehodysmorfiasta eli väärentyneestä kehonkuvasta murrosikäisestä saakka. Isorintaisuus on osaltaan vaikuttanut suuresti siihen, miten itseni ja kehoni näen.

Miten kaikki alkoi?

Ensimmäiset muistoni isorintaisuudesta ovat lapsuudestani. Minulla itselläni ei tietenkään mitään rintoja ollut ennen murrosikää, mutta… Muistan kirkkaasti sen, kun pikkusiskoni löysi jostain ilmaisjakelun mainoksesta povekkaan naisen ja naureskeli, että minusta tulisi sellainen isona. Taisin olla silloin 8-10-vuotiaan ikäinen. Pari vuotta nuorempi siskoni ei varmasti ajatellut kommentistaan mitään muuta kuin, että olipas hyvä vitsi. Minulle se kuitenkin jäi mieleen. Tätä ajatusta tuki se, että suvussani on naisia, jotka ovat isorintaisia. Tosin jotkut heistä ovat imettäneet jopa kymmentä lasta, eli ihmekös!

Sitten tuli murrosikä, itselleni melko varhain, eli jo alakoulun puolella pisti silmääni se, miten poikkesin muista ikätovereistani. Yläkoulussa koin olevani isompi kuin muut tytöt, vaikka todellisuudessa, nyt jälkeen päin kuvia katsellessani olin aivan normaali, eikä rintanikaan olleet epäsopusuhtaisen isot.
Kun lukioaikana sitten keräsin painoa nopeampaan tahtiin, rintavarustukseni kasvoi myös. Tosin, kun sitten laihduin takaisin normaalipainoiseksi, eivät rintani pienentyneetkään enää mukana.

Raskauksien ja imetysten jälkeen rintojeni koko vain kasvoi entisestään. Suosikkialusvaatekaupastani loppuivat koot vuosi sitten. Ja niin, tiedättekö millaisia hintoja joutuu pulittamaan laadukkaista ja hyvin
tukevista rintaliiveistä? Minulla meni satoja euroja vuodessa pelkästään liiveihin, kun taas ystäväni ostelevat vastaavia ketjuliikkeistä 20 eurolla kappale!

Ratkaisun hetki

Päästäänkin sitten vuoden takaiseen aikaan, kun vihdoin päätin, että nyt riittää. Kaikki selkävaivani, ryhtivirheeni, painaumat ihossani, hautumisesta rikki menevä rinnanalusihoni, tuska juostessani, tai ylipäätään rintojen tiellä olo urheillessa sai riittää. Olin alle 30-vuotias ja rintani eivät vastanneet ikäisteni varustetasoa. Kehoitsetuntoni oli poljettu maantasalle. En ole koskaan halunnut tyrkyttää runsasta kaula-aukkoani muille, henkilökohtaisesti koen sen epäseksikkääksi ja tukalaksi. Olen paljon muutakin kuin iso poveni, jonka monet harmikseni huomaavat minussa ensin…

En ollut valmis hyväksymään sitä, joten hakeuduin julkisen puolen lääkärin vastaanotolle ja itkin onnesta, kun lääkäri kertoi minulle, etten ole ainoa, joka kärsii samasta asiasta. On nimittäin olemassa sellainen termi kuin rintarauhasen liikakasvu, joka aiheuttaa kaikkia yllämainitsemiani ongelmia ja paljon muutakin. Lisää aiheesta esimerkiksi täältä.
Lääkärini kertoi minulle, että on olemassa kriteeristö, jonka avulla arvioidaan leikkauksen tarve toteuttaa julkisella puolella. Jännitin ihan hirveästi, että riittäisivätkö ”pisteeni” kirurgin arvioon päästäkseni. Kuten arvaatte ”pääsin läpi” todella helposti.

Kirurgia pääsin tapaamaan alkutalvesta, joka sitten teki lopullisen päätöksen siitä, että pääsenkö leikkausjonoon vai en. Tammikuussa minut laitettiin jonoon ja maaliskuussa olisi pitänyt olla leikkakseen valmistava mammografia. Korona ”hieman” sotki aikatauluja, joten pääsin lopulta vasta kesäkuussa tutkittavaksi.

Vihdoinkin leikkaukseen!

Mammografian jälkeen soittelin jonohoitajalle Jorviin, ja kyselin, että olisiko mahdollista päästä peruutuspaikoille. Kesäkuun lopussa minulle soitettiin ja kysyttiin, että tulisinko kahden viikon päästä leikkaukseen. Olin niin onnessani puhelusta, etten oikein muuta osannut vastata, että ”Tulen, tottakai!”.
Vielä kaksi viikkoa sitten jännittelin, etten vain sairastuisi edes pieneenkään flunssaan, kunnes vihdoin koitti päivä, jolloin kävin minut leikkaavan kirurgin juttusilla ja piirrettävänä sekä viimeisessä labrassa.

Minut leikkasi aivan huippukirurgi, Jorvin plastiikkakirurgian osaston ylilääkäri ja paljon aiheesta tutkimusta tehnyt Tiina Jahkola. Olen niin kiitollinen hänelle hyvästä hoidosta ja asiantuntevasta, mutta lämpimästä otteesta kohdata potilaansa.

Perjantaina minut leikattiin aamupäivällä, leikkaus kesti yli 3 tuntia, mutta kaikki meni hyvin. Minut nukutettiin leikkausta varten, jännitin sitä kovasti, mutta nukahtaessani ympärilläni oli mukavia sairaanhoitajia ja anestesialääkäri, joten loppujen lopuksi minulle jäi tosi hyvä maku koko leikkauskokemuksesta.

Heräämössä olin jo aivan virkeänä, enkä ollut edes kovin kivuissani, eli olisin voinut lähteä kotiinkin perjantai-iltana. Anestesialääkkeet saivat minut kuitenkin pahoinvoivaksi, joten päätin jäädä yöksi vielä osastolle. Se teki kieltämättä ihan hyvää ja olinkin kuin uusi ihminen seuraavana aamuna.

Miltä nyt tuntuu?

Oloni on tällä hetkellä hyvä. Yläkroppaani ennen rasittanut kuorma on kadonnut, enkä siltikään ole rintavarustukseltani ”pieni”. Kirurgini kuunteli toiveitani mahdollisimman kevyestä, mutta naisellisesta varustuksesta. Rintani ovat vielä tietenkin turvonneet ja kestää kuukausia, ennen kuin ne ovat muotoutuneet uuteen kokoonsa ja muotoonsa, mutta olen jo näistä tällä hetkellä todella onnellinen!

Nyt on vain oltava rauhallinen ja ottaa aikaa itselle palautua, antaa haavojen parantua kunnolla. Toki vieläkin voi olla edessä komplikaatioita, mutta parhaani yritän välttyäkseni niiltä. Toivottavasti ensi kesänä voin taas laittaa päälleni bikinit, joita en ole vuosiin kehdannut enää käyttää sekä juosta pitkiä lenkkejä, joita tapasin tehdä vielä 6+ vuotta sitten!

Kannattiko?

Tässä vuoden aikana ajatukseni ovat seilanneet laidasta laitaan. Välillä olen miettinyt, että olenko turhamainen, kun kerran kyse on plastiikkakirurgiasta, jonka usein ajatellaan olevan vain ihmisten pinnallisuuksien kannustamista. Mutta eihän se ole. Ei ainakaan julkisella puolella. Kyse on minun terveydestäni ja hyvinvoinnistani, niin fyysisestä kuin henkisestäkin.

Tänään tuli kirjoitettua pitkä artikkeli, mutta toivottavasti pelkkää asiaa. Tiedän nyt, että on monia ihmisiä, jotka painivat saman asian kanssa kuin minä. Aina ei ole niin päin, että ihmiset haluaisivat isommat rinnat. Toivottavasti tämä artikkeli auttaa teitä, jotka kokevat paineita suurista rinnoistaan ja auttaa löytämään apua itselleen, jotta loppuelämä olisi helpompaa, ainakin tämän taakan osalta.

Mikäli haluat kysellä lisää reduktoplastia-prosessista, minulle voi laittaa sähköpostia tai vaikka Instagramissa yksityisviestiä!

4 Comments

    • author

      Hei Sinikka!
      On vaikea sanoa, että minkä kokoiset rintani nyt ovat, sillä tässä on vielä turvostusta ja muutenkin kestää se vähintään puoli vuotta muotoutua uuteen uskoon. Mutta sanoisin, että voidaan puhua ainakin 3 kuppikoon erosta ellei jopa parhaimmillaan 8. Paidan koko oli ennen L tai jopa XL, nyt sopii S tai M!

  • Mirja Poikkeus

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Minulla samanlaiset kokemukset ja olen luultavasti paljon iäkkäämpi sinua ja vasta nyt ymmärsin mennä leikkaukseen. Kaula- ja rintarangan rappeutumat ja välilevypullistumat ehtivät tehdä oman osansa, ennenkuin pikkuserkkuni kehotti menemään leikkaukseen.
    Minutkin piti leikata Jorvissa maaliskuussa, mutta huhtikuussa sitten pääsin Töölöön parin päivän varoitusajalla peruutuspaikalle. Leikkaus meni hyvin, paitsi samoin kuin sinä, olin pahoinvoiva anestesian jälkeen.
    Entinen 90H on nyt 3kk:n jälkeen 85E. Mielestäni vielä vähän enemmänkin olisivat saaneet ottaa, mutta hyvä näinkin.
    En ole päivääkään katunut leikkaukseen menoa ja näiden fyysisten vaivojen lisäksi ymmärsin leikkauksen jälkeen vasta, että miten iso henkinen painolasti ne isot rinnat olivat olleet. Kerron avoimesti kaikille tästä asiasta ja kehotan kyllä kaikkia miettimään vakavasti leikkaukseen hakeutumista, joilla on tämä sama tilanne ja vähänkään ongelmia rintojensa koon vuoksi.
    Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin 🍓

    • author

      Hei Mirja! Kiitos kommentistasi!
      Toivon tosiaan, että tekstistäni on apua monille, jotka pohtivat leikkaukseen hakeutumista tai toisaalta myös auttaa leikkausta tarvitsevia löytämään apua oikeista paikoista 😊 Näistä mahdollisuuksista on tärkeää puhua ääneen ja siten samalla normalisoida plastiikkakirurgiaa alana.

      Hyvää kesän jatkoa sinulle!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: