odotus-synnytys-vauva
Beneath,  Family

Mitä minulle kuuluu? Ajatuksiani odotuksesta ja synnytyksestä

odotus-synnytys-vauva

Seuraavaksi ajattelin hieman jakaa ajatuksiani odotuksesta ja tulevasta synnytyksestä. Ne kun ovat haukanneet ison palan tämän vuoden kuulumisistani. En voi millään uskoa, että kohta yhdeksän kuukautta on paketissa ja vauva 3.0 on täällä!

En voi tarpeeksi korostaa, miten hyvin pitää paikkansa väite siitä, että jokainen raskaus ja synnytys on erilainen. Kieltämättä alkuun ajattelin, että kyseessä on enemmänkin ajatus siitä, että raskausaika olisi melko samanlaista aina yhdellä odottajalla, mutta eroaisi keskenään muiden odottajien raskauksista. Sama juttu synnytysten kanssa.

Mutta eihän se näin mene. Nyt kolmatta odottaessa, olen päässyt toteamaan, ettei tässäkään raskaudessa ja tulevassa synnytyksessä seurata mitään itselle tuttua kaavaa. Sen sijaan, olen taas oppinut itsestäni ja kehostani paljon uutta.

Vuonna 2017 kun viimeksi olin raskaana ja synnytin ihanan tyttäremme, vertailin hieman raskautta esikoisemme raskauteen. Kirjoitin siitä tänne blogiin ja pääsetkin kurkistamaan artikkelin tästä!

Tällä kertaa raskaana ollessa suurimpia eroja edellisiin on ollut rauta-arvojen, pahoinvoinnin ja liikkumisen kanssa.

Rauta-arvoni olivat heikossa jamassa viime raskaudessakin, mutta tässä vasta raskaudessa pääsin ferritiinimittauksiin, että muihin tarkempiin verenkuva- ja fraktiotutkimuksiin (liittyy jotenkin genetiikkaan). Näiden myötä olen syönyt jo ensimmäisen kolmanneksen lopulta saakka ns. maksimiannostuksen rautaa. Infuusiota minulle ei suositeltu (osittain myöskin genetiikan takia), koska hemoglobiini näytti palautuvan normaalille tasolle pelkällä rautalisällä. Ferritiiniarvoni ei ole hyvä, nyt liikutaan jossain siellä 11 kieppeillä suurin piirtein. Oletusarvona on, ettei se tämän raskauden aikana tule nousemaankaan, kunhan ei laske.

Pahoinvointia ja närästystä olen kokenut aiemminkin ja minulla se tyypillisesti alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa raskautta. Kuten viime raskaudessakin, tässä raskaudessa pahoinvoinnin kaverina ovat olleet järkyttävä närästys ja ruokahaluttomuus. Jos jotain hyvää kuitenkin pitää sanoa, niin olen tällä ”kolmannella kerralla” oppinut, miten mahdollisimman hyvin vältellä oksentamista keskellä päivää. Pahimmat oksennusvaarat ovat olleet hampaiden pesu ja sykkeen liian nopea kohoaminen sekä huono makuuasento. Voitte siis uskoa, että en todellakaan ole näihin yhdeksään kuukauteen pessyt hampaitani sitä suositeltua  kahta minuuttia, vaan nopeasti vain freesannut suuni ja that’s it. Katsellaan sitten synnytyksen jälkeen hampaiden kunto!

odotus-synnytys-vauva

Ruokahaluttomuus oli tuttu juttu jo viime kerrallakin, mutta tällä kertaa sen aiheutti enemmänkin se, että minusta tuntuu siltä, että jokainen ruokailu jättää suuhuni ns. pahan maun. Purkka onkin ollut hyvä kaverini viimeiset yhdeksän kuukautta. Mitään erityisiä himoja ei ole ollut. Terveellinen ja monipuolinen ruoka on maistunut silloin kun nälkä on vaivannut ja vihreät omenat ovat ainoita ruoka-aineita, jotka eivät jätä pahaa makua suuhun. Kahvia en pystynyt juomaan ennen kuin taas raskauden puolivälissä taas ja vieläkään en erityisesti himoitse kahvia. Paitsi ehkä jääkahvia, nam.

Verrattuna viime raskauteen, jossa tuntui, että liikkuminen oli hidasta ja kömpelöä ja nopeasti hengästyttävää, on tämä raskaus ollut hieman helpompi.

Tosin, minua jo ennestään vaivannut lonkkaongelma aiheutti harmia monta kertaa enemmän nyt raskaana ollessa. Loppuraskaudesta se on kuitenkin hieman helpottanut tai sitten se on vain vähiten kipuja ja särkyä aiheuttava asia!

Lonkkakivuista huolimatta, olen yllättävän hyvin jaksanut hoitaa arkiaskareita sekä alkuraskaudesta myös remppahommiakin. En ole yrittänytkään mitään järeämpiä liikkumismuotoja ja se on kieltämättä ollut todella hyvä ratkaisu. Liikkuvuus on pysynyt hyvänä ja vielä viimeisenä raskauskuukautenakin pystyn leikkamaan omat varpaankynteni ja sitomaan kengännauhani itse, jes!

Uusia raskausoireita on ollut kylmänväreet ja hyvät unenlahjat, jotka tosin nyt loppuraskaudesta on pilannut unien katkonaisuus ja ihmeellinen yövirkkuisuus. Toisin kuin aiemmissa raskauksissa, tällä kertaa en ole juurikaan kokenut harjoitussupistuksia, mikä on tietysti ihan kiva, niitä en ole kaivannut!

odotus-synnytys-vauva
odotus-synnytys-vauva

Painoa tässä raskaudessa olen kerännyt noin 11 kiloa, mikä on ihan hyvä määrä. Vauva tosin näillä näkymin saattaa olla pienempi kuin edellisillä kerroilla, mutta edelleen keskikäyrällä mennään.

Viimeiseksi fyysiseksi eroavaisuudeksi mainitsisin rintojen arkuuden, jota en ole aiemmin joutunut kokemaan, mutta nyt kyllä. Luulen kuitenkin, että kivut saattavat johtua myös vuoden takaisesta leikkauksestakin.

Mitä tulee mieleen, poiketen viime raskauksista olen nyt loppuraskaudessa kokenut jonkin verran alakuloisuutta ja tuntuu, että jostain syystä minua itkettää helpommin. Uskon, että tämä johtuu täysin hormoneista, enkä sinänsä ole huolissani, mutta onhan se vähän outoa itkeskellä ilman selvää syytä! Muuten taas tässä raskaudessa olen ollut tavallista zenimäisempi, aivan kuten viimeksikin.

Ehkä suurin ja merkittävin eroavaisuus kumpaakin edeltävään raskauteen ja synnytykseen (mitä näin etukäteen voi sanoa) on se, että tämä kolmas lapsi tulee syntymään elektiivisellä sektiolla. Esikoisemme syntyi viikoilla 39+0 kiireellisellä sektiolla epäonnistuneen käynnistämisen myötä ja toinen lapsemme syntyi viikoilla 42+0 alateitse. Joten taas olemme uuden äärellä ja siksi minua taas jännittääkin, miten asiat tulevat sujumaan, niin synnytys kuin lapsivuodeaikakin, että imetys. Kyseessä on kuitenkin jälleen iso operaatio keholle ja leikkauksissa on aina omat riskinsä.

Onhan elektiivisessä sektiossa hyviäkin puolia: esimerkiksi se, että mies pystyy sopimaan isyysvapaansa etukäteen ja lastenvahdiksi tulevalle mummollekin pystyy nyt jo kertomaan, milloin tulla paikalle.

Tässä oli tämän kertainen Mitä minulle kuuluu?-juttusarjan artikkeli. Seuraavalla kerralla aion jatkaa vanhemmuus-lapsi-teemalla, nimittäin kerron hieman isompien lastemme kuulumisia viimeiseltä vuodelta. Esikoisesta on kasvanut ekaluokkalainen ja toinen on myöskin ottanut suuria harppauksia kehityksessään ja kasvussaan eteenpäin! Ehkä ensi kerralla pystynkin jo kertomaan, millaista on uusi vauva-arki kolmen lapsen vanhempana, jännää!

Mikäli edelliset juttusarjan artikkelit ovat jääneet sinulta välistä, voit palata niihin
tästä, tästä ja tästä! Seuraa minua myös Instagramissa, siellä tulet kuulemaan ensimmäisenä tulevat vauvauutiset!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: