Beneath,  Family

Kuluvan vuoden kuulumiset ja toiveeni tulevalle vuodelle

Joulukuun ja samalla vuoden viimeisiä päiviä eletään. Ajattelin, että voisin siitä syystä kirjoittaa tänne hieman kuluvan vuoden kuulumisia ja toiveeni tulevalle vuodelle. Lapset leikkivät yläkerrassa ja mies tekee töitään työhuoneessa, joten saan hetkeksi istahtaa koneelle muistelemaan hieman kulunutta vuotta.

Kuluva vuosi ja korona-arki

Kuten monelle muullekin on vuosi 2020 ollut erilainen. Pysäyttävä, pelottava, jännittävä ja kerrassaan uuvuttava. On myös kuitenkin todettava, että osittain tämä vuosi on mennyt aivan samoissa uomissaan eteenpäin, kuten arkemme aikaisemminkin. Meidän perhettä korona ei ole päässyt koskettamaan arjen näkökulmasta kovinkaan läheltä. Meidän perheessämme me molemmat aikuiset olemme painaneet töitä samoin kuin ennenkin, onneksi. Meidän lapsemme ovat käyneet päivähoidossa samoin kuin ennenkin, onneksi. Kukin meistä on ollut verrattain terve, onneksi.

kuluvan vuoden kuulumiset ja toiveeni tulevalle vuodelle

Toki meidänkin arjessamme jotkin asiat ja käytännöt ovat muuttuneet. Muiden ihmisten näkeminen, ajanvietto julkisissa paikoissa, päivähoidon aktiivinen kasvatuskumppanuus, omassa työssäni läheinen yhteistyö niin lasten kuin aikuisten kanssa, karsiutuneet vapaa-ajan menot, vanhempien sukulaisten tapaaminen…

Olen kovin iloinen, että kohta näin vuoden päivät korona-aikaa eläneenä, voimme kohta suojata itseämme rokotteella ja toivottavasti seuraavan vuoden aikana palata pikkuhiljaa takaisin sellaiseen elämään, mitä elimme vielä 2019 jouluna.

Voimme kuitenkin todeta, että varmasti tällä vuodella on suuri merkitys siihen, millaista elämämme on tulevaisuudessa. Voi olla, että jotkin käytännöt jäävät osittain elämään ja hyvä niin. Se, että pienikin flunssa voi olla petollinen virus, on syytä ottaa vakavasti. Toivon, että olemme ottaneet tästä vuodesta opiksi sen, että työnteko ei ole tärkeämpää kuin terveytemme, saati läheistemme terveys. Sairaana ei mennä töihin, eikä sairaana ei kuljeta julkisilla paikoilla. Sairastetaan kotona jatkossakin ja hyvällä omalla tunnolla.

kuluvan vuoden kuulumiset ja toiveeni tulevalle vuodelle

Toivon kuitenkin, että toisten ihmisten läheisyys ja inhimmillinen kosketus eivät olisi meille tulevaisuudessa vieraita käsitteitä, vaan saisimme halata läheisiämme ja kätellä uusia tuttavuuksiamme jatkossakin ilman sen suurempaa huolta terveydestämme. Sillä tämä vuosi, jos mikä on osoittanut, että toisten ihmisten läheisyys antaa elinvoimaa ja iloa elämiimme!

Mitä meille kuuluu?

Olemme tämän vuoden aikana onnistuneet muuttamaan kaksikin kertaa ja nyt viimeisimmällä kerralla ensimmäiseen omistusasuntoomme, ihanaan puutaloon Espoon laitamilla. Viimeinen kuukausi on mennyt remontoidessa olohuonetta, eteistä ja lastenhuonetta, eli hommaa on piisannut vaikka vapaa-ajan menot ovat karsiutuneet loppusyksystä.

Tänä vuonna olemme saaneet iloksemme seurata miten nuorimmaisemme on kasvanut taaperosta pikkulapseksi, jo kolmevuotias kun hän on. Ihan mahtava persoona, vahvaluonteinen, itsenäinen ja niin taitava, monessakin asiassa! Hän rakastaa tanssimista ja erityisesti palapelien kokoamisessa hän on hurjan etevä. Kaiken lisäksi hän on aikaimoinen sanaseppä ja se, jos mikä hauskuuttaa meitä muita ihan päivittäin mitä parhaimmilla oivalluksilla!

Esikoisemme aloitti syksyllä eskarin ja hänestä on vuoden aikana kasvanut upea, fiksu ja itsevarma kaveri. Hän on innostunut jalkapallosta ja uinnista sekä legojen rakentelusta. Lisäksi hän on ihan omatoimisesti luonut monia uusia ystävyyssuhteita ja sopinut jopa leikkitreffejä kavereitten kanssa keskenään! Viimeisen vuoden aikana hän on uskaltautunut (vaiko me vanhemmat…) lähtemään itsekseen leikkimään naapurustoon, lähileikkipuistoon taikka koulun pihalle, mikä tietyllä tapaa kyllä vähän särkee vanhemman sydäntä, miten hän onkaan jo niin iso?? Kaiken kukkuraksi hän on oppinut lukemaan ja lukee jo lyhyitä tekstejä meille muille ääneen, ihan huippua!

Rakkauden vuosi 2020

Mieheni ja minun ensitapaamisesta on nyt aikalailla 12 vuotta ja ensi kesänä juhlistamme jo 10-vuotishääpäivää. Meille koronavuosi on myös ollut erilainen parisuhteen näkökulmasta. On hassua, että yhtäkkiä toinen onkin kotona 24/7, kun jo viimeiset kuusi vuotta on mennyt niin, ettemme näe toisiamme kuin juuri ja juuri iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä vuosi on siis ollut tietyllä tavalla paluuta menneeseen, siihen tiheämpään yhdessäoloon, jota elimme opiskeluaikoinamme Jyväskylässä. Onneksemme, me vielä siedämme toisiamme samoissa määrin kuin silloinkin ja tästäkin vuodesta on selvitty, kiitos pitkälti yhteisten mielenkiinnonkohteiden.

Lähipiirini monelle pariskunnille tämä on ollut hyvä vuosi; parikin on mennyt kihloihin, muutamille on syntynyt vauvoja, pari on mennyt naimisiin ja muutamat ostaneet omia koteja. Ihana huomata, että koronavuodesta on joillekin seurannut myös jotain hyvää, vaikka niin moni asia on meiltä riistetty.

Niille, keille tämä on ollut raskaampi vuosi, lähetän lämpimiä ajatuksia ja uskoa siihen, että valoa on tunnelin päässä. Ihmiset ovat selviytyvää sorttia ja toisaalta myös tämä vuosi on osoittanut myös empaattisuutta meidän vertaista kohtaan melkeinpä jo unohdetulla tavalla. Meillä jokaisella on asioita, jotka meitä painavat alaspäin. Kukaan ei ole koskaan sataprosenttisesti suojattu elämänkolhuilta. Kaikki ei ole aina nähtävissä ulospäin eikä toisaalta aina ole tarvekaan, mutta tärkeimpiä asioita tänä vuonna (ja muutenkin) onkin ollut kysyä läheisiltään ’Mitä kuuluu?’ tai ’Kuinka olet voinut?’ ja toisaalta vain kuunnella. Vaikkakin vain parin metrin päästä taikka etäyhteyden välityksellä.

Toiveeni tulevalle vuodelle

Ensi vuodelle toivon paljon rakkautta, iloa, uusia ideoita ja onnistumisia. En aio tehdä sen kummempia uudenvuoden lupauksia, mutta pyrin aina oppimaan virheistäni ja ajattelemaan positiivisesti, silloinkin kun se tuntuu mahdottomalta.

Rauhaa & rakkautta

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: