-
Mitä minulle kuuluu? Kymmenen aviovuoden jälkeen
Paljon mahtuu 365 päivään. Tai ainakin kymmeneen kuukauteen, jonka olen tässä pitänyt taukoa kirjoittamisesta. Vuoteen mahtuu niin huonoa kuin hyvääkin, onneksi kuitenkin enemmän jälkimmäistä. Tämä artikkeli aloittaa kuusiosaisen juttusarjan, siitä mitä minulle kuuluu ja mitä minulle on tapahtunut kolmenkympin rajan ylityksen jälkeen.
-
Kuluvan vuoden kuulumiset ja toiveeni tulevalle vuodelle
Joulukuun ja samalla vuoden viimeisiä päiviä eletään. Ajattelin, että voisin siitä syystä kirjoittaa tänne hieman kuluvan vuoden kuulumisia ja toiveeni tulevalle vuodelle. Lapset leikkivät yläkerrassa ja mies tekee töitään työhuoneessa, joten saan hetkeksi istahtaa koneelle muistelemaan hieman kulunutta vuotta.
-
Easter Egghunt
Last year I found these super cute refillable Moomin eggs from Stockmann sales. One for each of our kids. Last year I filled them with chocolate eggs and some Easter toffee (my favourite!). We went for a walk in the on the rocky beaches in the Southern Espoo. While the kids were admiring the views with their dad, I hid the eggs in the woods near by. Then I gave some clues to our eldest to help him find the eggs. Oh the joy when he found them! This year we are using the same eggs but instead of the beaches, we will be taking a picnic to our new…
-
THE GIFT OF IMAGINATION
TODAY’S KIDS Having an amazing imagination is gift that keeps on giving. These days kids don’t run wild in the nature anymore and let their imagination grow and expand by doing so. Instead they are busy staring their screens like little zombies. Only time they get outside is to go to a nearest park and take 100 shots of themselves to prove it. How can I criticize like this when I’m doing the same thing myself? Because I’ve done my fair share of running around in the forests, building huts and climbing trees and let my imagination go places I physically couldn’t. Kids today haven’t. They are struggling with their…
-
OUR BABYGIRL’S 1ST BIRTHDAY
Vuosi sitten tähän aikaan ajoin edestakaisin kodin ja Jorvin sairaalan väliä. Vääriä hälytyksiä tuli useampia, mutta vihdoin 42+0 päivänä supistukset olivat oikeita ja sain luvan lähteä sairaalaan, kun vain ehtisin ja haluaisin. Samalle päivälle oli varattu meille myös käynnistysaika, mutta onneksi sitä ei nyt tarvittu! Tyttäremme päätti tulla ihan omin avuin ja siitä olen kovin iloinen. Tosin, ensimmäisistä supistuksista 23,5 tuntia myöhemmin hän kuitenkin vasta päätti syntyä. Aamuyöllä sain syliini pienen ja itkuisen käärön, joka nopeasti rauhoittui päästessään rinnalle lepäämään. Vielä tänäkin päivänä tyttö tykkää painaa päänsä rinnalleni ja rauhoittuu siihen. Koen, että meille annettiin ihana mahdollisuus luoda yhteys heti ensimmäisistä hetkistä saakka ja olen siitä kiitollinen. Mielestäni sillä on…
-
7th ANNIVERSARY
I love you honey <3 Happy 7th anniversary!
