POHDINNAT JA OIVALLUKSET YRITTÄJYYTENI ENSIASKELEISTA
Aiemmin tällä viikolla kysyin Instagramin stoorien puolella siitä, mitä haluaisitte lukea blogistani. Vaihtoehdoiksi annoin: “kesäkuulumiset, vauva-arki, yrittäjäksi alkamisen tai jotain muuta, mitä?”
Enemmistö äänesti haluavansa kuulla yrittäjyyteni ensiaskeleista. Muutama toivoi vauva-arjesta avautumista ja kaksi kesän kuulumisista päivitystä. Aloitetaan nyt kuitenkin siitä suosituimmasta aiheesta eli pohdinnoista ja oivalluksistani yrittäjyyteen ryhtymisestä.
Tähän alkuun vinkkaan heti, että olen jo vuodesta 2019 saakka puhunut ääneen, eli siis kirjoittanut haaveistani ja tarpeestani tehdä ja luoda jotain omaa. Voit lukea aiemmat artikkelit tästä (linkit aikajärjestyksestä vanhimmasta uusimpaan:
Pohdintaa yrittäjyydestä ja siitä kenelle yrittäjyys sopii
Mistä kaikki alkoi?
Vuonna 2020 tein päätöksen, että minkälaista luovaa omaa tekemistä alan toteuttamaan yrittäjämäisesti. Minulla oli suuri tarve päästä käyttämään luovuuttani ja tehdä jotain täysin omaa, joka eroaisi päivätyöstäni totaalisesti.
Päädyin valokuvaukseen, joka on yli puolet elämästäni ollut arjessani mukana lähes viikottain, ellei päivittäinkin. Pohdin monenlaista tekemistä, kuten oman vaatemalliston luomista, verkkokaupan pystyttämistä, maalausta, sisällöntuotantoa… Mutta pian totesin, että valokuvaamisessa olen vahvoilla, ilman sen kummempaa tutkintoa taidealalta. Itseoppineena tiedän aiheesta paljon ja osaan käyttää ammattilaiskameraa, ymmärrän kuvattavien ohjaamisesta ja sommittelusta oman kokemukseni myötä paljon ja kuvien käsittelykin on tuttua, sillä siitäkin minulla on jo vuosien kokemus. Ja kyllähän minulla on muutama valokuvauskurssikin takataskussa (tosin filmikameralla kuvaamisesta…) peruskoulu- ja lukioajoilta.
Olen omistanut kameran n. 12-vuotiaasta saakka ja räpsinyt kuvia niin arjesta ja juhlastakin, aina kun on ollut mahdollista (filmiä siis). Sittemmin, kun aloitin ensimmäisen blogini 2007, olen kuvannut sisältöä nettiin ja vuosina 2017-19 kuvasin myös muille bloggaajille. Silloin ensimmäistä kertaa minulla heräsi ajatus siitä, että voisin tehdä valokuvausta ammattimaisesti. Olin kuitenkin opiskelemassa aivan jotain muuta alaa, joten kuoppasin ajatuksen hetkellisesti ajatellen pitää valokuvauksen ennemminkin harrastuksena.
Täysin uusina asioina minulle valokuvausyrittäjyydessä tuli kaksi asiaa: asiakaspalvelu ja yrittämiseen liittyvä byrokratia. Eli noin puolet hommasta handlasin jo ennen kuin pistin toiminimen pystyyn. Toista puolta olenkin sitten opiskellut on the go!
Toiminimen perustin vuoden aktiivisen pohdinnan jälkeen. Kuten vuonna 2020 julkaisemassa artikkelissani kerroin, olin tehnyt päätöksiä jo yrittäjyyden suhteen, mutta en vielä uskaltanut ottaa ensimmäistä askelta yrityksen perustamiseksi. Olin myöskin raskaana tai suunnittelimme perheenlisäystä, joten tiesin, etten paljoa ehtisi tehdä kuvauksia ennen kuin vauva tulisi.
Vauvamme ollessa n. 4kk ikäinen, huomasin, että ajatukset alkoivat taas siirtyä luovaan tekemiseen ja yrittäjyyteen.
Haave oli sitkeä ja, vaikka pelkäsin yrittäjäksi ryhtymistä, oli minun aika kokeilla siipiäni ammattivalokuvaajana. Minulla kuitenkin oli jo kokemusta ammattivalokuvauksesta ja olinkin ehtinyt tekemään muutamia toimeksiantoja raskaana ollessani, eli nyt vain piti enää perustaa toiminimi, jotta kaikki olisi virallista.
Vaikka jännitin niin kovin paljon y-tunnuksen hankkimista, sen tehtyäni tunsin oloni hyväksi; rauhalliseksi ja kaikkivoivaksi. Siitä tiesin tehneeni oikean ratkaisun!
Ensiaskeleet
Perustin yritykseni maaliskuussa 2022 ja sen jälkeen vauhti on ollut kovaa ja kiihtyvää.
Aloitin hommat luomalla kevytyrittäjätilin, sillä kirjanpito ei ole minun vahvuuteni, eikä minulta löydy kiinnostusta saati osaamista siihen. Mieheni yritti ehdottaa, että hän voisi tehdä sitä kanssani, mutta totesinpahan vain, etten halua viettää meidän yhteistä aikaa tuloja ja menoja laskien!
Seuraava toimenpide oli kehitellä jonkinlainen liiketoimintasuunnitelma sekä rakentaa omat nettisivut yritystoiminnalleni. Niitä varten piti myöskin kehittää markkinointistrategia ja julkaisusuunnitelma. Nämä eivät ole vahvuuksiani, mutta onneksi minulla on ystäviä talousalalla sekä yrittäjinä, jotka antoivat hyviä vinkkejä. Lisäksi kuuntelin podcasteja ja luin kirjoja aiheesta.
Alkuun bookkasin muutamia maksuttomia kuvauksia portfolionkasvatusmielessä. Valokuvaajalle on tärkeää, että portfoliosta löytyy juuri niitä kuvauksia, mitä toivoo tekevänsä vastaisuudessakin. Minun tapauksessani kyse on perhe- pariskunta ja hääkuvauksista sekä odotus- että boudoirkuvauksista. Toki kuvaan paljon muutakin, mutta pääpaino tulisi olemaan edellä mainituissa.
Kun portfolio ja nettisivut olivat kunnossa, asiat alkoivat melko nopeasti pyörimään omalla painollaan ja asiakaskontakteja syntyi ja osa päätyi kamerankin eteen. Kesäkuuhun mennessä olin kuvannut enemmän kuin edelliseen viiteen vuoteen yhteensä.
Yrittäjyyteni ensiaskeleilla olen saanut eniten kiitosta asiakaspalveluhenkisyydestä, siitä miten kuvattavat ovat tunteneet olonsa mukaviksi ja rennoiksi kuvauksissani. Kuten yllä mainitsin, tämä oli minulle yksi isoimpia oppimisen paikkoja, joten olen tosissaan harjoitellut asiakkaan kohtaamista viime aikoina ja onkin ollut ihana huomata, että oppi ja harjoitus ei ole mennyt hukkaan!
Nykyhetki
Mihin tästä sitten seuraavaksi? Nyt, kun minulla on muutaman kollegan kanssa yhteinen työtila, oma studio Espoon Suurpellossa koen, että taivas on vain rajana! Mielikuvitukseni lähtee laukalle, kun vain ajattelenkin kaikkia projekteja, joita voin ja pääsen toteuttamaan lähitulevaisuudessa!
Toki minulla on myös paljon suunnitelmia yritykselleni ja itseni kehittämiselle. Kun vihdoin uskalsin ottaa sen ensimmäisen askeleen kohti yrittäjyyttäni, eli luoda itselleni y-tunnuksen, mielessäni alkoi heti kutkuttelemaan ajatus sarjayrittäjyydestä… Yrittäminen ei enää pelottanutkaan minua!
Toki yrittäjyydessä ja yrittäjänä ollessa aina miettii, mistä seuraava palkkio tulee. Suomessa kuvatessa, kesäsesonki on kaikken “kuumin” ja töitä riittäisi vaikka joka toiselle päivälle. Päivien pimetessä ja kaamoksen lähestyessä miljöön hyödyntäminen on vähäistä ja studio tulee todella oleelliseksi kuvatessa. Siltikin, luonnonvalokuvauksessa studiokuvausaikakin on rajoittunutta. On siis todella tärkeää olla toimiva markkinointisuunnitelma ja vaihtoehtoja oman työnsä toteutukselle. Valehtelisin, jos väittäisin olevani huoleton tulevan talvikauden työmäärästä. Mutta samalla yritän pysyä optimistisena ja käyttää aikaani itseni kehittämiseen.
On ollut todella sydäntä lämmittävää huomata, miten muutamat läheisistäni ovat olleet kiinnostuneita valokuvaamisestani sekä kannustaneet aina vaan eteenpäin, vaikka toki on myös heitä, jotka kuvittelevat työni olevan hetken huumaa tai pelkkä harrastus. Suurin osa ympärilläni kuitenkin ymmärtää, että työtä valokuvaus on siinä missä joku muukin työ. Se tuo minulle “leivän pöytään”, joten totta h****tissä teen sitä tosissani. Monet ymmärtävät, ettei luovalla alalla tarvitse olla varsinaisesti koulutettu tehtävään, jotta siinä olisi hyvä ja ammattimainen. Olen kiitollinen tukijoilleni ja yritän parhaani mukaan ohittaa ikävemmät kommentit ja jättää ne omaan arvoonsa.
Vielä en ole päivätyötäni opettajana jättämässä, mutta en myöskään aio vaihtaa yrittäjyyttäni enää pois. Valokuvaus on nyt osa minua sekä työuraani. Yritykseni (tai useamman) lisäksi haaveilen passiivisesta tulovirrasta, eli tuotosta, jota ansaitsisin kaiken muun tekemisen ohella. Uskon, että minulla on paljon annettavaa ja tuotettavaa, mutta missä muodoissa se jää nähtäväksi!
Nyt vanhempainvapaan aikana aion antaa 100% prosenttia valokuvaukselle ja miettiä seuraavia kehitysaskeleita sitten vapaiden päätyttyä tai lähestyessä. Ja siis 100% tarkoittaa tässä tapauksessa sivutoimisena yrittäjänä toimimista, sillä haluan olla vielä kotona meidän nuorimman neidin kanssa ensi syksyyn saakka.
Monenlaista projektia olen suunnitellut tulevaisuuteen ja innolla odotan tulevaa, mutta olen viime vuosina oppinut karvaastikin, että työelämä ei saa olla paineita aiheuttava. Ei niin, että se syö kaiken ilon ja energian muilta elämän osa-alueilta. Joten, tässäkin tapauksessa, hiljaa hyvä tulee. Töitä saan tehdä lopun elämääni, mutta perhe ei tällaisenaan ikuinen.
Olipas mukava hieman avata yrittäjyyteni ensi askeleita, mahtavaa jos tämä artikkeli vastasi toiveitanne!
Jättääkää ihmeessä kommenttia joko tänne tai Instagramin puolelle!
