Family,  Kids

OUR BABYGIRL’S 1ST BIRTHDAY

Vuosi sitten tähän aikaan ajoin edestakaisin kodin ja Jorvin sairaalan väliä. Vääriä hälytyksiä tuli useampia, mutta vihdoin 42+0 päivänä supistukset olivat oikeita ja sain luvan lähteä sairaalaan, kun vain ehtisin ja haluaisin. Samalle päivälle oli varattu meille myös käynnistysaika, mutta onneksi sitä ei nyt tarvittu! Tyttäremme päätti tulla ihan omin avuin ja siitä olen kovin iloinen. Tosin, ensimmäisistä supistuksista 23,5 tuntia myöhemmin hän kuitenkin vasta päätti syntyä.

Aamuyöllä sain syliini pienen ja itkuisen käärön, joka nopeasti rauhoittui päästessään rinnalle lepäämään. Vielä tänäkin päivänä tyttö tykkää painaa päänsä rinnalleni ja rauhoittuu siihen. Koen, että meille annettiin ihana mahdollisuus luoda yhteys heti ensimmäisistä hetkistä saakka ja olen siitä kiitollinen. Mielestäni sillä on ollut suuri vaikutus siihen, miten ymmärrän tytärtäni ja hänen tarpeitaan sekä toisaalta juuri minun sylini on ollut se viimeinen paikka, jossa varmasti pystyy rauhoittumaan. Tottakai myös mieheni osaa rauhoittaa häntä, mutta joskus vain tytöstä huomaa, että nyt “vain äidin syli” voi auttaa.

Tyttäremme ensimmäinen elinvuosi on mennyt hujauksessa. Se ei nyt ollut sinänsä mikään yllätys, mutta kyllä tämä vuosi meni nopeammin kuin meidän esikoisen ensimmäinen vuosi. Puuhaa ja menoa on riittänyt joka päivälle ja jokainen päivä on ollut erilainen, hyvässä ja huonossa. Emme ole koskaan ennen ollut näin väsyneitä mieheni kanssa mitä tänä vuonna jossakin vaiheessa olimme, mutta emme ole koskaan myöskään tuntenut näin paljon rakkautta. Onneksemme usein väsymyksen huippuja osuivat eri kohtiin, jotta jaksoimme toinen toistamme kantaa ja tukea.

On ollut mielenkiintoista seurata sisarussuhteen syntymistä esikoisen ja tyttäremme välille. He nauttivat toistensa huomiosta ja viihdyttävät toisiaan mielellään, vaikka ikäeroa on reilut kolme vuotta. Mustasukkaisuutta ei ole juurikaan ilmennyt ja se kyllä kieltämättä saa minut tyytyväiseksi!

Tyttäremme on nyt reilun kuukauden ollut päivähoidossa samassa paikkassa isoveljensä kanssa ja alku on siellä sujunut todella hyvin. Hän oppi kävelemään ensimmäisellä päivähoitoviikollaan, joten nyt hän pystyy osallistumaan hyvin muiden lasten kanssa touhuihin esimerkiksi pihalla. Hän on noin viikon ajan onnistunut osumaan lusikalla suuhunsa eli koko ajan syöminenkin siirtyy omatoimiseen ruokailuun päin. Hän tavailee kovasti kaikenlaisia sanoja. Tosin K-kirjaimella alkavat sanat taitavat olla hänen juttunsa: kirja, kukka, kenkä, kaukosäädin, kuppi, kippo, kala…

Tyttäremme rakastaa muun muassa syliä, veljeään, kirjoja, Hei Taavia, vaatteita ja kenkiä, kahvin tuoksua (molemmat meidän lapset rakastavat??) ja tanssimista.

Lauantaina juhlimme tyttäremme 1-vuotissyntymäpäiviä mummien, kummien ja tätien ja setien kanssa. Minulle se olis siis oiva tilaisuus järjestää juhlat (teille, jotka ette vielä tiedä, rakastan juhlien järjestämistä!). Viimeiset juhlat taisivat olla teekutsut viime kesän alkaijaisiksi. Kieltämättä tällä hetkellä on paljon vähemmän aikaa käytössä järjestelyihin kun äitiyslomalaisella, mutta juhlista saatiin yhteisvoimin todella ihanat! Kiitos kaikille vieraille!

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *