31 asiaa minusta 31-vuotiaana 31. lokakuuta
Seuraavaksi aion kertoa itsestäni 31 asiaa 31-vuotissyntymäpäivieni kunniaksi näin 31. lokakuuta… Ei taida tulla kohdalleni moista numeraalista sattumaa toista kertaa? Olisi mielenkiintoista kuulla erityisesti vanhoilta lukijoilta ja ystäviltäni luettuanne tämän artikkelin, opitteko jotain uutta minusta? Entä tiesikö joku teistä jo nämä kaikki minusta? Laita kommenttia tähän alle tai kommentoi Instagramin puolella stooreissa, laitan sinnekin kysymysboksia! No niin, aloitetaan siis!
1. Lapsuuden unelmien ammattini oli arkkitehti. Piirtelin pohjapiirroksia unelmien taloistani päivät pitkät. Tosin mittakaavat olivat aivan päin puuta ja jostain syystä eteisistä tuli aina kaikkein isoimpia tiloja??
2. Rakastan kalaruokia, mutta en voi sietää mustekaloja enkä mätiä.
3. Kärsin trobofobiasta. Symmetriset kuviot, reiät yms. saavat minut inhotuksen partaalle. Hyh!
4. Pelkään myös putoamista. En niinkään korkeita paikkoja.
5. Voisin elää pelkillä salaateilla ja ranskalaisilla.
6. Pizzat ja jäätelöt ovat muilla sijoilla Top 3:ssa.
7. Olisin halunnut lapsia jo alle 20-vuotiaana. Onneksi en saanut mahdollisuutta tähän, minun kohdallani se olisi ollut sulaa hulluutta!
8. Tiesin myöskin aina haluavani yliopistoon. En sitten tiedä miten olisin yhdistänyt nämä kaksi elämäntilannetta, onneksi ei tarvinnut miettiä sitä.
9. Lukio oli minulle yksi maailman turhimmista kokemuksista, pelkkää teinidraamaa täynnä sen sijaan, että olisin keskittynyt itseni kehittämiseen, kuten yliopistossa.
10. Minun elämäni pisin ystävyyssuhde on virallisesti alkanut 21 vuotta sitten, mutta tapasimme jo 26 vuotta sitten ja silloin ystäväni ei todellakaan vielä pitänyt minusta!
11. Minulla on yhdeksän vuotta vanhempi isovelipuoli, joka ei ole koskaan asunut samassa taloudessa kanssamme. Hän on isäni esikoinen.
12. Urheilulaji, jota olen harrastanut pisimpään on telinevoimistelu. Hyvänä kakkosena tulee hiihto ja jaetulla kolmannella sijalla tanssi ja taitoluistelu.
13. Rakastan esiintyä esimerkiksi tanssien ja luistellen, mutta puheiden pitämistä jännitän ihan hirveästi. Aikanaan 6. luokalla en uskaltanut millään pitää esitelmää lempiaiheestani Harry Potterista ja sain siksi siitä hylätyn. Nykyään kuitenkin pystyn tsemppaamaan itseäni niinkin hyvin, että spontaanit puheetkin onnistuvat.
14. Minulla on yllättävän monta ns. someystävää. Ihmisiä siis, keitä en ole koskaan nähnyt livenä tai sitten vain kerran tai kaksi. Pääasiassa ystävyytemme ovat siis kehittyneet netissä. Olen sitä sukupolvea, joka on saattanut jopa IRC-galleria ja MSN messenger ajoista asti pitää yhteyttä ihmisiin ja pitää sitä yhtä tärkeänä kuin irl ihmissuhteet.
15. En voi sietää biker shortseja, en vieläkään. Odotin, että jossain vaiheessa olisin myöntynyt kyseisen trendin alla, mutta ei.
16. Myös kokomustapukeutuminen ei ole minun juttuni. Ainoastaan, jos kyse on mustista alusvaatteista tai pikkumustasta mustan päällystakin ja mustien kenkien kanssa.
17. Olen melko huono pitämään mitään sisäkasveja hengissä, mutta silti haaveilen suuresta ja kauniisti kukkivasta puutarhasta. Miten se tulee onnistumaan, nobody knows!
18. Vaikka vesi on elementtini, en niinkään välitä uinnista urheilumuotona, vaan mieluummin lillun poreissa tai uin nopsaan esim. järven keskelle ja menen takaisin saunaan. Rakastan viettää aikaa veden äärellä, mutta esimerkiksi risteilyt eivät houkuttele ja merten suureellisuus ja arvaamattomuus pelottaa minua.
20. Kaamos vaikuttaa minuun suuresti. Huomaan niin sanotun elämäniloni hiipuvan aina marraskuun ja tammikuun väliseksi ajaksi. Onneksi on sentään joulu välissä tuomassa hieman iloa ja eloa pimeyteen. Jos en rakastaisi asua Suomessa muuttaisin ehdottomasti hieman etelämmäksi nauttimaan pidemmistä päivistä.
21. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2007 asti. Kaikki lähti siitä, kun muutin pois Porista ystävieni keskuudesta ja halusin jotenkin ylläpitää yhteyttä heihin meseilyn lisäksi. Olin jo siihen aikaan tottunut luomaan kotisivuja ja muutenkin aikamoinen nörtti, joka rakastaa kirjoittamista, joten bloggaaminen oli luontevaa. Pidin tosin taukoa jossain välissä ja siinä välissä Suomesta alkoi muutamat bloggaajat nousemaan ylitse muiden sisällöntuottajina.
23. Lapseni luulevat television katseluani yhdeksi harrastuksekseni ja se hävettää minua. Minähän siis rakastan tv:n katselua ja hyviä elokuvia ja sarjoja. Mutta olen aina kauhulla odotellut päiväkodissa täytettyjä äitienpäiväkortteja tai kyselylappuja, jotka tituleerataan “tällainen on äitini” tai “äiti tykkää…”, koska moinen ominaisuus saa minut kuulostamaan hyvin laiskalta ihmiseltä! Itse pidän itseäni vain kultturellina. Ja puolustuksekseni täytyy sanoa, ettei tv ole auki meillä läheskään päivittäin.
24. Luen lehdet takakannesta etukanteen. En tiedä tarkalleen miksi, mutta veikkaan sen johtuvan siitä, että tykkään aloittaa kevyemmistä jutuista ja siirtyä sitten syvällisempiin asioihin.
25. Olen ollut nuorempana hyvin epävarma ihmissuhteistani, enkä oikein ole osannut luottaa keneenkään. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että ne ketkä kutsuvat minua ystäväkseen ovat oikeasti ystäviäni koska haluavat olla, eikä sen takia, että minä jotenkin pakottaisin heidät viettämään aikaa kanssani. Vielä tänä päivänäkin ihmettelen (ja ilostun valtavasti), kun joku ystävistäni spontaanisti laittaa minulle viestiä, haluaa nähdä tai kysyy kuulumisiani.
26. Usein mietin, että monikulttuurinen taustani on hälventynyt niin sanotusti taustalle ja monissa asioissa onkin. Läheiseni eivät pidä minua ulkomaalaistaustaisena ollenkaan. En itsekään mitenkään korosta olevani kahden kulttuurin kasvatti. Mutta ehkäpä esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa, koen edelleen jonkinlaista erilaisuutta, hyväksynnän tarvetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa, jonka takia minun on vaikea luottaa ympäristööni ja muihin ihmisiin. Lapsena nimittäin tuli kohdattua ja todistettua niin suoraa kuin epäsuoraakin rasismia. Vaikka olenkin ylpeä juuristani, silti pelkään edelleen, että minulle huudellaan kadulla jotain liittyen “eksoottisempaan” ulkonäkööni.
27. Minun suvustani löytyy pitkiä ihmisiä, lähes kaksimetrisiä, mutta jostain syystä minä olen “vain” keskimittainen eli 166cm pitkä. Olen siis lähisukuni lyhyin. Tämä on aikanaan ollut minulle iso harmi, vaikka tiedän, että suomalaiset naiset ovat tyypillisesti lyhyempiä kuin minä. Haaveet mallin tai missin töistä teininä jäi, vaikka kyllähän heitä nykyään löytyy minunkin mittaisina.
28. Tykkään horoskoopeista. En lue mitään päivän horoskooppeja, vaan eniten minua kiinnostavat luonneanalyysit ja tähtikartat. En usko niihin orjallisesti, mutta pidän sitä hauskana ajanvietteenä ja hyvänä keskustelunavaajana esimerkiksi silloin kuin haluaa tutustua toiseen ihmiseen syvemmin. Horoskoopit on puheenaiheena kevyempi kuin lapsuuden kokemukset ja tunteista puhuminen (vaikka tykkään niistäkin).
30. Nykyisiä haaveammattejani onkin sisustusarkkitehti, valokuvaaja, henkilöstöpäällikkö, opinto-ohjaaja, vaatesuunnittelija, tanssinopettaja…
31. Nyt kolmannen kerran raskaana ollessa aion nauttia täydellisesti vauvakuplasta, keskittyä omaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin sekä perheeseemme. Viime kerroilla olen ollut vielä opiskelija ja tehnyt jos jonkinmoista yhdistystyötä ja mennyt mukaan kaikenlaiseen tekemiseen, mutta tällä kertaa en aikonut ottaa mitään ekstrataakkaa tai -tekemistä äitiysvapaalle vaan olla ihan vain äiti, vaimo, ystävä jne.!
You May Also Like
Mitä minulle kuuluu? Ajatuksiani odotuksesta ja synnytyksestä
